Muinainen Kreikka on teatteritaiteen syntymäpaikka. Teatterirakennuksia alettiin rakentaa ensimmäistä kertaa siihen, ensimmäiset dramaattiset genret ilmestyivät ja näytelmän klassinen muoto kehittyi. Ensimmäiset näyttelijät esiintyivät Kreikassa. Pukuilla ja naamioilla oli tärkeä rooli esitystensä onnistumisessa.
Muinaisen Kreikan teatterin alkuperä ja piirteet
Teatterin alkuperä liittyy Dionysuksen kulttiin, jota pidettiin alun perin luonnollisten voimien jumalana ja josta tuli sitten viinin ja viininvalmistuksen jumala. Juuri tässä ominaisuudessa Dionysos oli erityisen rakas muinaisten kreikkalaisten sydämelle. Vuoden aikana juhlittiin Kreikassa useita Dionysukselle omistettuja lomia. Heistä loistavin ja loistavin heistä oli Suuri Dionysius, jota vietettiin koko viikon ajan. Loman huipentuma oli teatteriesityksiä, jotka tapahtuivat dramaattisten kilpailujen muodossa tragedioiden ja komediajen kirjoittajien välillä.
Kolme traagista runoilijaa sai osallistua kilpailuun. Jokainen heistä esitteli tarkkaavaisen Ateenan yleisön tuomioistuimelle kolme trilogiasta koostuvaa tragediaa ja yhden satiiridraaman. Kilpailu kesti kolme päivää, ja kussakin soitettiin yhden kirjoittajan teokset. Iltaa kohti, komedia esitettiin myös kilpailussa.
Ensimmäinen, joka tunnetaan runoilijan ja näytelmäkirjailijan nimellä, Fezpid itse oli ainoa teostensa roolien suorittaja. Thespidin tragediat koostuivat näyttelijän osasta vuorotellen kuorolaulujen kanssa. Klassisen tragedian suuri luoja Aeschylus esitteli toisen näyttelijän, ja hänen nuoremmansa nykypäivän Sophocles esitteli toisen. Siten näyttelijöiden enimmäismäärä antiikin Kreikan kohtauksilla ei ylittänyt kolmea. Mutta koska dramaattisessa teoksessa oli paljon enemmän näyttelijöitä, jokaisen näyttelijän oli näytettävä useita rooleja. Näyttelijät voivat olla vain miehiä, he myös suorittivat naisrooleja. Kaikkien näyttelijöiden ei tulisi paitsi mestarillisesti kertoa runollista tekstiä, vaan myös laulu- ja koreografisia kykyjä.
