Kysymys siitä, mitä yhteiskunta on, on yksi vaikeimmista yhteiskuntatieteen kysymyksistä. Kaikki tieteet, jotka opiskelevat yhteiskuntaa, ovat antaneet konkreettisen panoksensa yhdelle säästöpankille. Joten miten määrittelet yhteiskunnan käsitteen?
Käyttöohje
1
Yhteiskunnan määritelmä voidaan antaa sekä laajassa että kapeassa merkityksessä.
Yhteiskunta on laajassa merkityksessä erillinen osa luontoa, joka on historiallisesti muuttuva muoto ihmisen elämässä.
2
Sanan suppeassa merkityksessä tämä on tietty vaihe ihmiskunnan kehityksessä.
3
Alkuperäisessä merkityksessään yhteiskunta on yhteisö. Tavallisuus määritellään rinnakkaiselon tai vuorovaikutuksen muotoksi, ihmisten yhteistyöhön, jota yhdistää yhteinen kieli, alkuperä, kohtalo. Vaikuttava esimerkki on perhe tai ihmiset.
4
On olemassa useita erilaisia lähestymistapoja, joita voidaan käyttää yhteiskunnan määrittelemiseen.
- naturalistinen
Yhteiskuntaa pidetään luonnon, maailman, eläinten ja avaruuslakien luonnollisena jatkona. Näistä asemista määräävät aurinkokunnan rytmit, kosmisen säteilyn aktiivisuus sosiaalisen rakenteen tyypin ja historian kulun. L. Gumilev ja A. Zhevsky pitivät näitä näkemyksiä.
- idealistinen
Tämän lähestymistavan mukaan ihmisten yhdeksi kokonaisuudeksi yhdistävien siteiden ydin on tiettyjen uskomusten, ideoiden, myyttien ja legendojen perusta.
- atomistinen
Yhteiskunta on niiden yksilöiden summa, joita sitoo yhteinen sopimus.
- orgaaninen
Yhteiskunta on yksi kokonaisuus - tämä on tietty järjestelmä, joka on jaettu useisiin osiin. Tässä ihminen ei toteudu itseään tekemällä sopimuksella, vaan muun yhteiskunnan suostumuksella tiettyihin toimiin. tällaista suostumusta kutsutaan konsensukseksi.
- materialistinen - tunnetuin lähestymistapa.
Sen on kehittänyt K. Marx. Tämän lähestymistavan ydin on, että sellaiset tuotannon suhteet ja sellainen tuotantotapa, joka ei riipu ihmisten tahdosta, muodostuvat yhteiskunnassa. Hän uskoi, että yhteiskunnan ihmisiä ei yhdistä yhteinen idea, sopimus tai jumala, vaan tuotantotapa.
5
Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että yhteiskunta on monimutkainen organisaatio, jolla on korkea omavaraisuusaste, epävakaassa tasapainotilassa ja joka noudattaa toiminnan ja kehityksen objektiivisia lakeja.
