Julitta (Julitta-katolisen perinteen mukaan) ja hänen poikansa Kirik menehtivät uskonsa vuoksi noin 305 A.D. kristinuskon vainon aikana Rooman keisari Diocletianus. Ortodoksinen kirkko kunnioittaa heidän muistoaan 28. heinäkuuta, katolinen 15. heinäkuuta.
Kristittyjen uskontojen seuraajana, nuori, ylpeä alkuperää oleva leski Ulita pelkäsi uskoaan vainottuaan jättäen talonsa, omaisuuden ja pakeni yhdessä 3-vuotiaan poikansa kanssa kahden orjan seurassa. Tapahtumia tapahtui nykyaikaisen Turkin alueella. Iconiumista (kiertue. Konya) Ulita muutti Tarsukseen (nykyinen Tarsus), missä hän alkoi asua vaeltavana kerjona. Mutta kun hänet tunnustettiin ja saatettiin oikeuden eteen kaupungin hallitsijalle Aleksanterille. Oikeudenkäynnissä hän vahvisti omistautumisensa kristilliseen uskoon. Sitten hänen poikansa vietiin pois ja rypättiin. Kirik ei kestänyt äitinsä kärsimystä. Aluksi hän itki, ja sitten hän alkoi kiirehtiä Julittaan, julistaen olevansa myös kristitty. Vihassaan Alexander heitti lapsen kivitasolta, ja hän kaatui kuolemaan.
Eliitti kärsi kauhistuttavasta kärsimyksestä. Hänen vartaloaan kaavittiin rautahampailla, ja hänen haavansa kaadettiin kiehuvalla hartsilla. Sitten hänen päänsä leikattiin. Kaupungista heitetyt Kirikin ja Ulithin ruumiit haudattiin salaa orjia.
Marttyyrien muistojen hankkimisesta on kaksi versiota. Yhden heistä Kirikin ja Ulitua haudannut orja osoitti hautaamispaikkaan uskonnonvapauden julistaneelle suurelle keisari Konstantinus I: lle. Hän käski jäännösten siirtämisen Konstantinopoliin, josta hän teki imperiumin pääkaupungin. Sielle perustettiin marttyyrien kunniaksi luostari. Toisen version mukaan Osurian Amurin piispa, hankkinut muinaisjäännökset Antiookiassa, siirsi ne Auxerreen.
Venäläisessä kansanperinteessä Kirikin ja Ulitan päivää pidetään kesän puolivälissä. Naiset kunnioittavat äiti Ulitaa välittäjänä ja tänä päivänä heidän odotetaan olevan hyvä levätä. On parempi olla menemättä Kirikin ja Ulitan pellolle, koska sinä päivänä kävelyllä on saastaista voimaa, ja siellä voi olla huono merkki.
Aika on kuitenkin vietettävä hyödyllisellä tavalla kiinnittäen huomiota lapsiin, joiden on aika tottua töihin. Erityisesti vanhat uskovat arvostavat Kirikia ja Ulitaa. He tietävät hyvin, mitä vainot uskoa kohtaan ovat.
