Kristillisessä yhteiskunnassa on monia perinteitä, jotka perustuvat pyhiin kirjoituksiin ja perinteisiin. Jotkut perinteet vaikuttavat myönteisesti ihmisten sieluihin, minkä vuoksi heitä kutsutaan hurskaiksi. Sellaisiin kristillisiin perinteisiin kuuluu kynttilöiden valaistus temppelissä.
Kynttilä on valonlähde. Valoa (tulta) säteilevien lamppujen käyttö tapahtui jopa Vanhan testamentin aikoina. Tämä osoittaa joitain symboliikkaa, joka perustuu pyhiin kirjoituksiin. Jopa Jumalan maailmanluomisen alussa, Herra erotti valon pimeydestä. Siksi valo on Jumalan läsnäolon symboli.
Vanhassa testamentissa käytettiin erityisiä lamppuja, jotka olivat oliiviöljyä sisältäviä astioita ja pellavasta valmistettua sydäntä. Se oli eräänlainen lamppu. Sitä käytettiin tabernaakkelissa ja myöhemmin Jerusalemin temppelissä jumalallisen armon läsnäolon symbolina. Tällaiset lamput sytytettiin tabernaakkelissa ja Jerusalemin temppelissä rukouksen aikana.
Uuden testamentin aikana myös ensimmäisten vuosisatojen kristityt käyttivät lamppuja. Tämä mainitaan apostolien teosten kirjassa. Jeesuksen Kristuksen syntymän jälkeisinä päivinä lamppujen lisäksi myös itse kynttilöitä voitiin kutsua lampuiksi. Uuden testamentin aikana kynttilät eivät olleet vain symbolisia Jumalan läsnäolosta, vaan niitä käytettiin käytännössä myös rukouksissa. Joten kynttilät toimivat valonlähteenä. Ensimmäisellä vuosisadalla kristityt rukoilivat yöllä, kun Rooman viranomaiset vainosivat heitä.
Palvelusääntöjen kehittyessä kynttilöiden käyttö temppeleissä ja rukouskokouksissa on jo tiukasti tulossa kristilliseen elämään. Kynttilöitä käytettiin paitsi valonlähteenä, ne olivat Kristuksen luomattoman valon symboli, joka toi ihmiskunnan yön pimeydestä.
Lisäksi kynttilä symboloi uhraa Jumalalle. Ja juuri kynttilän palamisen hetken tulisi muistuttaa ihmistä viimeksi mainitun korkeasta tehtävästä. Ihmisellä tulisi olla palava rakkauden sydän kaikille hänen ympärillään oleville, omalla esimerkillään tuodakseen valoa ihmisille. Tällainen on symbolinen tulkinta kynttilän ymmärtämisestä nykyaikaisessa kristillisessä yhteiskunnassa.
Tällä hetkellä temppeleissä olevia kynttilöitä käytetään uhrauksina Jumalalle. Aikana, jolloin henkilö sytyttää kynttilän, on tapana rukoilla tarpeidensa puolesta Jumalaa, Neitsyt tai pyhiä vastaan. Kynttilä voi olla myös merkki ihmisen muistista. Hurskas perinne on levinnyt kynttilöiden sijoittamiseen kuolleiden ihmisten muistoksi.
