Aleksanterista III tuli erityinen poikkeus Romanov-dynastiasta ja hän onnistui ansaitsemaan rauhantekijän tittelin elämänsä aikana. Mutta hänen maansa hallinnan aika ei ollut niin pilvoton, ja kolmetoista vuotta, jotka hän vietti kuninkaallisella valtaistuimella, herättää edelleen kiihkeää keskustelua historioitsijoiden keskuudessa.
Aleksanteri III - tarina valtaistuimelle liittymisestä
Aleksanteri oli perheen toinen lapsi, eikä kuninkaallista valtaistuinta ollut tarkoitettu hänelle. Hän ei saanut nuoruudessaan asianmukaista koulutusta, vaan hän hallitsi vain sotilastekniikan perusteet, mikä oli perinteinen Venäjän ruhtinaskunnille. Mutta veli Nikolauksen kuoleman ja Tsarevitšin ilmoituksen Aleksanteri III: n jälkeen hänen täytyi hallita Venäjän maailmanhistoria ja historia, kirjallisuus, laki, taloustieteen ja ulkopolitiikan perusta.
Ennen kuin hän nousi Venäjän valtaistuimelle, Aleksanteri siirtyi kasakkojen päälliköltä ja valtioneuvoston ministeritalon jäseneltä Venäjän ja Turkin sodan lähetystön komentajaan. Isänsä murhan jälkeen, maaliskuussa 1881, Aleksanterista III tuli suuren vallan keisari. Ensimmäiset hallituskautensa hän joutui viettämään Gatchinassa kovan vartioinnin alla, koska terroristin Narodovoltsyn tyytymättömyys ei lakannut vielä useita vuosia.
Uudistaja tai rauhantekijä?
Aleksanteri III aloitti hallintonsa maassa osapuolten välisen vastakkainasettelun aikana, ja tämän taistelun mitätöimiseksi hänen täytyi vahvistaa autokraation asemaa luopumalla ratkaisevasti isänsä ajatuksesta maan perustuslaillisuudesta. Ja hallituskautensa ensimmäisen vuoden loppuun mennessä hän onnistui lopettamaan mellakat, kehittämään salapoliisin verkoston eikä ilman rangaistuksia. Aleksanteri piti yliopistoja terrorismin kehityksen tärkeimmistä keskuksista, ja vuoteen 1884 mennessä hän oli melkein kokonaan päästänyt eroon heidän autonomiastaan, kieltänyt opiskelijayhdistykset ja niiden monopoli kokonaan sekä estänyt ala-luokan ja juutalaisten pääsyn koulutukseen.
Dramaattiset muutokset alkoivat zemstvossa. Talonpojilta riistettiin äänioikeus, ja nyt vain kauppiaiden ja aatelisten edustajat istuivat valtion laitoksissa. Lisäksi Aleksanteri poisti kunnallisen maanomistuksen ja käski talonpoikia lunastamaan kiintiöt, joille luotiin ns. Talonpoikaspankit.
Tämän hallitsijan rauhanturvaamiset antoivat valtion rajojen vahvistamista, tehokkaamman armeijan perustamista varantokannalla ja länsimaisen vaikutuksen minimointia Venäjälle. Samanaikaisesti hän onnistui sulkemaan pois kaiken verenvuodatuksen koko hallituskautensa ajan. Lisäksi hän auttoi sammuttamaan sotilaalliset konfliktit muissa maissa, minkä vuoksi Aleksanteri III: ta kutsuttiin rauhantekijäksi.
