Tarinan tapahtumat N.V. Gogolin "Taras Bulba" ilmestyi XVI vuosisadalla Zaporizhzhya-kasakkojen ja puolalaisten vastakkainasettelun taustalla. Taras-kuva on kollektiivinen, siihen sisältyy Venäjän rajoja puolustaneiden kasakkojen erottuvuus. Tarinan loppu on erityisen traaginen: Kaksi poikaansa menettänyt Taras Bulba kuolee puolalaisten käsissä.
Käyttöohje
1
Kasakkojen atamani Taras Bulba, jonka pojat palasivat kotiin Bursassa harjoitetun harjoituksen jälkeen, kokivat järkyttyneenä uutisen, jonka mukaan puolalaiset ryöstivät kotimaisen tilansa. Sadantuhannen Zaporožin armeija jatkaa välittömästi kampanjaa aloittaen verisen taistelun hyökkääjien kanssa. Kassakien valitun rykmentin komensi Taras Bulba.
2
Hallussaan uskomattoman itsepäistä hahmoa, Taras Bulba piti itseään oikeanpuoluksen ortodoksian puolustajana. Heitä ajoi kova viha vihollisesta. Taras hylkäsi kaikki puolalaisten yritykset aloittaa neuvottelut kasakkojen kanssa rankaiseen ankarasti luopijoita ja pettureita. Kun monet kasakkojen atamanit uskoivat kuitenkin vihollisen lupauksiin ja tekivät rauhansopimuksen puolalaisten kanssa, Bulba jätti armeijan rykmenttinsä kanssa.
3
Taras Bulba jatkoi samanhenkisten ihmistensä kanssa patikointia Puolan maiden läpi, ryöstääkseen linnoja ja pilata kotitalouksia. Puolalaiset sotilaat, naiset ja lapset eivät päässeet pakenemaan vanhurskaan kasakin vihasta. Sankarin julmuus ja armottomuus selitetään paitsi hänen henkilöllisillä ominaisuuksillaan myös sillä, että sodan aikana hän menetti kaksi poikansa.
4
Poliisit pelkäsivät kasakkojen kampanjaa, ja ryhtyivät joukkoihinsa ja suunnittelivat joukkoja kasakkoja vastaan. Useiden päivien ajan kassakit jättivät jahdata. Yhdessä seuraavista taisteluista, kun Bulban rykmentti murtui ympäri, Taras epäröi löytää suosikkiputkensa ruohosta, jonka kanssa hän ei koskaan eronnut. Sillä hetkellä viholliset vangitsivat hänet.
5
Taistelu ei ollut vielä päättynyt, ja puolalainen etmani oli jo käskinyt käsitellä vihatuista Taras Bulbaa. Se päätettiin polttaa kaikkien edessä. Puolalaiset löysivät sopivan puun, jonka huippunsa salama murtui. Kasakki vedettiin tynnyrillä ketjuilla, nostamalla sitä korkeammalle ja naulaamalla kätensä kynsillä. Mutta jopa silloin, kun ristiinnaulittu Taras odotti tulipaloa hänen alaisuutensa, hän muisteli taisteluita käyttäneitä asekavereitaan, huutaen kasaakkeja, kuinka heidän tulisi toimia.
6
Samanaikaisesti tuli nousi korkeammalle, peittäen Tarasin jalat ja levisi puunrunkoa pitkin. Viimeisimmissä sanoissaan kansallinen sankari kunnioitti Venäjää ja ortodoksista uskoa, sillä maan päällä ei ole sellaista voimaa ja kärsimystä, jonka venäläinen sielu ei kykenisi selviytymään.
